Kerkes-kiuaskivet säästävät huoltokuluja

Kerkes-kivet säästävät ammattikäytössä satoja euroja vuodessa saunaa kohden.

Tavalliset kiuaskivet rapautuvat iän mukaan. Rapautumisen havaitsee yleensä siitä että päälikivet vajoavat ja vastukset tulevat näkyviin.

Vielä hyväkuntoisten päälikivien alta paljastuu yleensä lohduton näkymä. Kivi kevenee ja rapautuu, lämmönjohtokyky heikkenee ja lattialle karisee hiekkaa. Saunan lämmitysaika pitenee. Kiukaan ilmankierto tukkeutuu ja vastukset ovat vaarassa rikkoutua.

Kerkes-kiuaskivissä ei ole teräviä hajoavia särmiä. Kerkes-kivi kestää suuria lämpötilanvaihteluja, ne ovat poltettu yli 1300 asteen kuumuudessa. (Kuvan kiukaan kivet ovat olleet käytössä yli neljä vuotta)

Kestävyyden lisäksi löylyn laatu paranee. Tavalliset kiuaskivet sisältävät epäpuhtauksia, jotka hehkuvan vastuksen vaikutuksesta erittyvät löylyyn. Kerkes-kivistä ei lähde saunottaessa kivipölyä eikä muita hengitykselle tai iholle haitallisia päästöjä.

Suurin osa Suomen uimahalleista ja kylpylöistä käyttää saunoissaan keraamisia Kerkes-kiviä.

Valintaan on selkeät perusteet

Kerkes-kivi on ainoa, joka kestää!

Kerkes onkin saavuttanut vahvan aseman kaikkialla, jossa laadulle ja kestävyydelle asetetaan korkeat vaatimukset. Kotitaloudessa Kerkes-kivet ovat lähes ikuisia.

Takaamme laadun

Kotitalouksissa ja taloyhtiöiden saunoissa Kerkes-kiuaskiville annetaan
5 vuoden takuu. Laitoskäytössä 1 vuoden takuu. Jos kivi halkeaa takuuaikana, saat uuden viipymättä ja veloituksetta tilalle. Laadusta emme tingi. Tutustu tuotteisiimme, tilauksen voit tehdä sen jälkeen klikkaamalla Yhteystiedot-linkkiä

"Suurin osa Suomen uimahalleista ja kylpylöistä käyttää saunoissaan keraamisia Kerkes-kiviä."

"Kotikäytössä ja taloyhtiöiden saunoissa Kerkes-kiuaskiville annetaan 5 vuoden takuu ja laitoskäytössä 1 vuoden takuu."

"Keraamiset kivet
eivät juurikaan mene rikki, eikä kiuas kaipaa vuosihuoltoa. Keraamiset kivet säästävät merkittäviä summia ennen kaikkea talo- ja laitossaunojen huolto-kustannuksissa."
Lähde: TM-Rakennusmaailma 4/2005, sivu 14